Loading...
Navigation

Search the newsfeeds

Idäntutkimus

Homepage

Idäntutkimus on ainoa Suomessa ilmestyvä Venäjän ja itäisen Euroopan kysymyksiä käsittelevä tieteellinen aikakausjulkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa tuhtina tietopakettina, jossa tutkijat ja muut alan asiantuntijat lähestyvät lehden teemaa tieteellisissä artikkeleissa, kolumneissa, esseissä ja kirja-arvosteluissa.

 

  1. Vastaitsenäistyneistä Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maista kotoisin olevien opiskelijoiden kouluttamista varten vuonna 1960 perustettu moskovalainen Kansojen ystävyyden yliopisto nimesi toimintansa tavoitteeksi sen, että opiskelijat valmistumisensa jälkeen palaavat kotimaihinsa Neuvostoliiton “hyvinä ystävinä” . Keskeinen osa opiskelijoihin kohdistunutta ideologista kasvatustyötä, joka tuki tätä tavoitetta, oli neuvostoyhteiskunnan saavutusten monipuolinen esittely niin osana opetusohjelmaa kuin opiskelijoiden vapaa-aikaakin. Artikkeli analysoi tämän Neuvostoliiton poliittisia ja ideologisia tavoitteita tukeneen ”neuvostotodellisuuden” eri osa-alueiden merkitystä sosialistisesta yhteiskuntajärjestelmästä luodulle kokonaiskuvalle. Artikkeli pureutuu tätä ideaalikuvaa osaltaan kyseenalaistaneisiin arjen kokemuksiin niin Moskovassa kuin sen ulkopuolellakin. Analyysi pohjaa venäläisiin arkistolähteisiin, joiden pohjalta on pyritty nostamaan esiin koulutusyhteistyön toimintamuotoja, arkitodellisuutta ja siihen liittyneitä ongelmia.

     

    Producing ”good friends” of the Soviet Union

    Founded in 1960 specifically to receive students from the newly independent countries of Asia, Africa and Latin America, the Moscow-based Peoples’ Friendship University stated the goal of its activities was for their graduates to return home as “good friends” of the Soviet Union. The most important feature of the ideological work conducted among the students to reach this goal was presenting the achievements of Soviet society both as part of the curriculum and during the extra-curricular activities organized for the students. This article analyzes the role that different features of this representation of “Soviet reality” had for creating an overall image of the state socialist system. At the same time, those everyday experiences both in Moscow and outside it that question this ideal image are discussed. The analysis is based on Russian archival sources and their descriptions of forms of work and the everyday realities of the cooperation, as well as the problems encountered.

     

  2. Artikkelini keskittyy kirjallisuuden ylirajaisuuteen ja erityisesti venäjänkielisiin kirjailijoihin, jotka asuvat kotimaansa ulkopuolella ja kirjoittavat muulla kuin äidinkielellään. Käsittelen kahta Suomessa asuvaa venäjänkielistä kirjailijaa, Zinaida Lindéniä ja Polina Kopylovaa, jotka kirjoittavat kaunokirjallisia tekstejä ruotsiksi ja venäjäksi sekä suomeksi ja venäjäksi. Tarkastelen, miten he lähestyvät monikielistä luomisprosessia, mitä heille merkitsee kirjoittaminen kahdella kielellä ja miten se heijastuu heidän kaunokirjallisissa teksteissään. Tarkasteluni pohjautuu kirjallisuuden ylirajaistumiseen liittyvään tutkimukseen ja siinä esiin nostettuihin ajatuksiin kansallisten kirjallisuuksien monikielisyydestä ja kulttuurienvälisyydestä. Tutkimusaineistona ovat kirjailijoiden kaunokirjalliset tekstit sekä kirjailijahaastattelut.

     

    Contemporary Translingual Russian Writers in Finland

    The article deals with literary translingualism, and especially Russian-speaking writers who live outside their home country and write in a language other than their mother tongue. The article discusses the ideas that literary translingualism evokes about language, literature, and identity and deals with two Russian-speaking writers, Zinaida Lindén and Polina Kopylova, who live in Finland and write in Swedish and Russian, and in Finnish and Russian, respectively. The article discusses how the writers approach their multilingual creative process and how it is reflected in their literary texts and interviews.

  3. Artikkeli käsittelee Venäjällä vuosina 2008–2018 tehtyä poliittisten repressioiden historiapolitiikkaa. Tarkoitus on tarkastella sitä, miten Venäjän valtio on presidentillisissä kannanotoissaan käyttänyt repressioiden muistoa poliittisiin ja yhteiskunnallisiin tarkoituksiin, ja sitä, miten valtiojohtoinen historiapoliittinen toiminta on heijastunut kansalaisjärjestö Memorialin ja Venäjän ortodoksisen kirkon poliittisten repressioiden historiapolitiikkoihin. Tutkimuksen aineisto koostuu Venäjän presidenttien tekemistä historiapoliittisista kannanotoista ja poliittisten repressioiden historiapolitiikkaa käsittelevistä, verkossa julkaistuista uutisteksteistä. Repressiohistorian aktiivisen hyödyntämisen avulla pyritään edistämään presidentinhallinnolle tärkeitä arvoja. Tällaisia ovat esimerkiksi vahva valtio, kansallinen yhtenäisyys ja nykyisen hallinnon legitimiteetin tukeminen. Huomionarvoista on, että valtiolla näyttäisi olevan voimistuva pyrkimys rajoittaa ja kontrolloida itsestään riippumatonta repressioiden historiapolitiikkaa. Tämä näyttäisi liittyvän kiinteästi samanaikaiseen yhteiskunnan autoritaaristumiskehitykseen.

     

    Memories of Political Repressions in Post-Soviet Russia during 2008–2018

    The article discusses political repressions and the politics of memory in Post-Soviet Russia during the period 2008–2018. The aim is to explore how the Russian state has been putting the memory of political repressions to use. The primary data consists of presidential statements and news articles that address the history of political repressions. The memory of political repressions is actively employed to claim political legitimacy, a strong state and national unity. Further research is required to provide more detailed information about the state trying to achieve control over memories that are not dependent on the Russian state. Bearing in mind the recent discussion about the re-authorization of Russian society, this seems to be no accident.